Nythän on siis niin, että on se kummallista, kun ei koira saa päättää, milloin mennään ulos, ja kauanko siellä ollaan! Ei voi tämä haukku käsittää sitä, että kun olen lirutellut ja kaiken tehnyt jo kadun varteen, niin SILTI pitää vielä jolkutella ympäri korttelia, eikä edes roskapusseja anneta haistella rauhassa! Kyllä se nyt niin on, että tämä touhu näiden Ihmisten kanssa on välillä aivan eriskummallista. Ne vie minut ulos kun niitä huvittaa, ja kuljettavat ympäriinsä vaikka minulla ei tarvetta mitään olisi tehdäkään! Varsinkin hyisemmällä säällä olisi varsin mukavaa hilppaista nopeasti takaisin kotiin ja lämpimään, mutta EI, pitää mennä viipottaa pitkin katuja Ihmisten perässä! Ja kun sitten viime etapilla hiukan otan spurttia ja yritän ehtiä ensimmäisenä ovelle, niin eikös Tyttö jää sinne seisomaan kadulle kun vähän kiskaisen, eikä liiku mihinkään ennen kuin minä hellitän ja odotan sen vierellä.
Minä olen tänään jekkuilut vähän niille, tuota sängynpeitettä on mukava kiskoa hampailla, ja aina kun ne ovat minut laittaneet makuupaikalleni, niin olenpa salamana siitä sännännyt leikkimään heti kun Ihmisten selkä on välttänyt. Ei tätä koiraa ihan niin helposti kuulkaas kesytetä, minulla on susien verta suonissa ja osaan kyllä pitää oman pääni! Täällä meidän nukkumishuoneessa on myös joinakin päivinä semmoinen kummallinen kapine, Tyttö tuo sen aina välillä - se seisoo kahdella jalalla ja siitä roikkuu kaikennäköisiä riepuja, mitä lie siinä riepujaan roikottelevat nuo Ihmiset. Minä niiden kanssa yritin leikkiä vähäsen - koska koiranpennun elämänhän kuuluu olla leikkiä ja temmellystä! Mutta ei, heti kun olin vähän jostakin rievunkulmasta saanut kiinni ja koko höskän hauskasti heilumaan, niin sieltä se Tyttö jo taas viipotti jalkojaan tömistellen ja pisti tämän tytön takaisin makuupaikalle. Kyllä tassuja tutisuttaa kun tekisi niin mieli mennä taas vähän tuosta rievusta nykäisemään, ties vaikka saisi koko höskän kaatumaan! Ei pieni koira jaksa ymmärtää semmoista touhua, että ulottuville pistetään asioita, joihin ei sitten kuitenkaan saa koskea! Pistäisivät piiloon ja pois semmoiset jutut, sitä mieltä minä olen. Ja olen myöskin sitä mieltä, että jos ihmiset yrittävätkin koiriaan kouluttaa ja kaulita oman mielensä mukaan, niin kyllä voisi meillä haukuillakin olla välillä muutama sanottavana Ihmisten käytöksestä. Ihan kummallista kiljuntaa tuolla Tytöllä välillä kun vähän harjoitan koiranpennun temmellystä ja ilakointia! Voisi sekin välillä vähän relata, Tyyppi ei onneksi ole samanlainen hötkyilijä kuin Tyttö. Mutta osaa se Tyttö kyllä helliäkin, eilisiltana se oli taas sitä minun maistamaani esinettä tarkkailemassa sohvan nurkassa, kun tulin siihen katsomaan mitä Tyttö puuhailee - pääsinpä syliin asti, ja siihen silitykseen nukahdin Tytön syliin, se vasta oli mukavaa!
Iltamuonat ovat masussa ja kohta taas pistävät minut makuupaikkaa kohti, alkaa olla semmoinen kutina tämän koiran kuononkärjessä. Pitäkäähän kuomat korvat höröllä ja kuono tarkkana, täältä tulee postia taas!
Ninjakoira kuittaa,
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti